Tablettitietokoneet jakavat mielipiteitä. “Eihän niillä kuitenkaan voi tehdä samoja asioita kuin läppärillä”, kuuluu tyypillinen argumentti. Näin asian laita monissa tapauksissa varmasti onkin, mutta itse en koskaan ole kokenut tarvetta korvata iPadilla tietokonetta. Sen sijaan sille on olemassa paikkansa puhelimen ja läppärin välimaastossa.

Olen iPadien suurkuluttaja. Kaikista tietotekniikkaan liittyvistä laitteistani käytän iPadia eniten. Mielestäni ei ole parempaa laitetta nettisurffailuun ja sisällön kuluttamiseen; videoiden katseluun, dokumenttien ja kirjojen lukemiseen kuin iPad. Kuvankäsittely ja oman valokuvakirjaston selaaminen sujuu kätevästi. Viime aikoina myös kirjahyllyni sisältö on muuttanut muotoaan paperisesta sähköiseksi. Yleensä matkustan paljon. Kun kyse ei ole työmatkoista, läppäri saa suosiolla jäädä kotiin. iPad Pro:ta parempaa laitetta matkakäyttöön on vaikea kuvitella: akku kestää kymmenisen tuntia, ja nettiin pääsee vaikka Borneon viidakosta hankkimalla paikallisen SIM-kortin (testattu juttu).

Luonnollisesti iPad on olennaisessa roolissa myös testilaitteena päivittäisessä työssäni iOS-sovelluskehittäjänä.

Ei ole yllätys että olin innoissani Applen julkaistua loppuvuodesta 2018 uudet iPad Pro -mallit. Vuodesta 2016 uskollisesti päivittäisessä käytössä palvellut iPad Pro 9.7” sai väistyä eläkkeelle uuden 2018 iPad Pro:n tieltä. Omaan käyttööni sopivimmaksi valikoitui 11” malli WiFi + LTE -versiona. Se on sopivan kokoinen kulkeakseen repussa aina mukana. Mobiilidatayhteydellä varustettu versio oli itsestäänselvyys, sillä tämä laite tulee olemaan kovassa käytössä kotona, konttorilla ja matkoilla.

iPad Pro on designiltaan merkittävästi erilainen edeltäjiinsä verrattuna. Reunukset näytön ympärillä ovat pienentyneet ja ensimmäisestä versiosta asti mukana ollut tuttu koti-näppäin on poistunut. Lukituksen avaaminen tapahtuu sormenjäljen sijaan kasvojentunnistuksen avulla, kuten iPhone X -sarjan puhelimissa. Kasvojentunnistus toimii puhelimista poiketen myös iPadin ollessa vaakaorientaatiossa. Ja hyvin toimiikin, joskin iPad Pro:n ohuiden reunusten takia kameran tulee toisinaan turhankin helposti vahingossa peittäneeksi kädellä.

Aiempien iPadien Lightning-liitin on vaihtunut USB-C-porttiin. Tämä tekee lisälaitteiden kytkemisestä helpompaa, ja tarjoaa laajemman valikoiman suoraan yhteensopivia laitteita. Omassa käytössäni USB-C-portti on osoittautunut käteväksi etenkin valokuvakäytössä: kuvat saa tuotua iPadiin tavallisella USB-C-kaapelilla suoraan järjestelmäkamerasta, ilman tarvetta muistikorttiadapterille.

Uuden iPad Pro:n myötä myös Apple Pencil on uudistunut. Uudistunut kynä kiinnittyy magneetilla iPad Pro:n kylkeen, jossa se samalla myös latautuu langattomasti. Tämä korjaa edellisen sukupolven Apple Pencilin kaksi suurinta ongelmaa: kynä oli aina hukassa, ja latausmekanismissa ei suoraan sanoen ollut mitään järkeä (ks. kuva). Apple Pencil 2 tukee myös eleitä, joten kaksoistäppäämällä kynää voi esim. vaihtaa lennosta valittuna olevaa piirtotyökalua.

Uuden Apple Pencilin lataus tapahtuu langattomasti.

Vanhan Apple Pencilin lataaminen ei ollut ihan yhtä kätevää.

iPad Pro 11”:n näyttö tarjoaa yllätyksen: Se on toistaiseksi ainoa iPad, jonka näytön kuvasuhde ei ole 4:3. Näyttö on edellisiä malleja hieman leveämpi (tarkalleen ottaen 1.43:1). Uuden näytön kuvasuhde sopii paremmin mm. elokuville, mutta huonommin valokuville (joiden kuvasuhde tyypillisesti on 4:3).

Muuttunut kuvasuhde asettaa myös päivitystarpeita sovelluskehittäjille. Sama ilmiö on toisinaan ollut havaittavissa iPhone-sovelluksissa uuden kokoisilla näytöillä varustettujen puhelinten tullessa markkinoille. iPad Pro 11” on ollut markkinoilla jo muutaman kuukauden, mutta laiskimmat sovelluskehittäjät (mm. Google) eivät ole vielä tätä kirjoitettaessa saaneet sovelluksiaan päivitettyä tukemaan uutta näytön kokoa. Tämä ilmenee mustina palkkeina näytön reunoissa.

Entä se muodikas kysymys: voisiko iPad Pro korvata tietokoneen kokonaan? Varmaankin riippuu käyttäjästä, mutta tuskinpa ainakaan kukaan IT-alalla työskentelevä tosissaan olettaa tekevänsä näin. Omassa käytössäni iPad toimii parhaimmillaan sisällön kuluttamisessa, ei niinkään sen tuottamisessa. Nettiselailun ohella se onkin parhaimmillaan kirjojen ja dokumenttien lukulaitteena. Valokuvien käsittelyssä etenkin Adobe Lightroom CC Mobile on erinomainen. RAW-muodossa olevien valokuvien muokkaaminen kosketusnäytöllä ja Apple Pencilillä tuntuu luontevalta.

Erinäisten mittausten (mm. Geekbench) perusteella iPad Pro on tehokas laite. Tuntuukin siltä että todelliset “Pro”-applikaatiot, jotka ottavat laitteen tehosta kaiken irti, antavat vielä odottaa itseään. Ainakin Adobe on ilmoittanut tuovansa Photoshopin iPadille vuoden 2019 aikana. Toivottavasti muut kehittäjät seuraavat esimerkkiä. Myös iOS 12 tuntuu uusimmalla iPad Pro:lla välillä siltä että osa laitteen potentiaalista jää käyttämättä. Huhujen mukaan iOS 13:lta odotetaankin merkittäviä uudistuksia iPadeille. Rauta alkaa siis hipoa täydellisyyttä, mutta seuraavaksi softan pitää kehittyä samalle tasolle.